Paras ystäväni sai viime lokakuussa suloisen pienen poikavauvan. Pojan nimeämisjuhlaa vietettiin marraskuun lopulla minun ja mieheni toimiessa "haltijakummeina". Minä sain kunnian tehdä pojalle nimeämisjuhlakakun ja jälleen kerran kuvassa näkyvään lopputulokseen päästiin monen mutkan kautta!

Useimmiten saan ideani ulkomaalaisilta (lue englantilaisilta/amerikkalaisilta) nettisivuilta tai ulkomaalaisista kakkukirjoista. Tätäkin kakkua suunnitellessani surffailin paljon erilaisilla sivustoilla, mm." have your cake and eat it"-nimisellä englantilaisella sivustolla. Kyseisellä sivustolla myydään erilaisia leivontatarvikkeita ja sieltä löytyy myös kuvia toinen toistaan hienommista kakuista. Kehittelin erilaisia kakkuideoita ja kummipoikamme äiti valitsi itse lopulta tämän mallin.

Kakkupohjaksi tein valkosuklaakakkupohjan. Reseptin sain Lindy Smith-nimisen englantilaisen kakuntekijän kirjasta nimeltä "Cakes to inspire and desire". Vaihdoin vain reseptissä käytetyn tumman suklaan valkoiseen. Englantilaiset kakkupohjat ovat hyvänmakuisia, mutta niiden tekeminen on paljon paljon työläämpää kuin tavallinen sokerikakkupohja! Ne ovat myös rakenteeltaan paljon raskaampia ja niiden paistaminen kestää kauan. Toisaalta olen huomannut, että koska kakun rakenne on raskaampi, on kakkukin jämäkämpi ja näin ollen kakku on helpompi koristella. Kakun täytteenä oli appelsiini-valkosuklaamousse ja päällystämiseen sekä koristeluun käytin ruskeaa, sinistä ja valkoista sokerimassaa.

Koska teen kolmivuorotyötä, täytyy minun suunnitella kakunteon eri vaiheet työvuorojeni lomaan: kakkupohja tänään ennen iltavuoroa, kakun täyttö ylihuomenna yövuorojen välissä ja sitä rataa... Nytkin olin sunnitellut projektin hyvissä ajoin etukäteen, mutta siitä huolimatta alkoi homma jälleen mennä pieleen. Olin tehnyt kakkupohjan keskiviikkoillalla. Tarkoitukseni oli täyttää kakku torstaina ja koristella perjantaina.. Kakkupohja onnistui mielestäni hyvin, se kohosi hyvin ja oli herkullisen näköinen. Tyytyväisenä menin illalla nukkumaan... ja aamulla herätessäni huomasin kakun lässähtäneen täysin! Leikatessani kakku viipaleiksi, huomasin kakun olevan keskeltä raaka. Olin kyllä kokeillut kakun kypsyyttä tikulla, mutta ilmeisesti tikkuni ei ollut yltänyt aivan pohjalle saakka ja kakku oli jäänyt raa´aksi.

Ei muuta kuin uutta kakkua leipomaan. Ensin piti kuitenkin käydä kaupassa ja hoitaa muutama muu asia, joten ei muuta kuin koko porukka autoon ja kylille. Kotiin tullessani aloin valmistella uutta kakkua. Tein sokeri-voi vaahdon, reunustin vuoan leivinpaperilla ja huomasin sitten, että munia ei ollut riittävästi. Ja niin minä pakkasin taas porukan autoon ja lähdin munia hakemaan! No, tuon viimeisin kauppareissun jälkeen sain onneksi pohjan tehtyä ja siitä tuli ihan hyväkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.. Kunnes koitti aika koristella kakku...

Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes aloin tehdä ruskeaa voikreemiä kerrosten välipursotuksia varten. Tässä vaiheessa kello oli n. 22.30 illalla ja kakun piti olla valmis seuraavana päivänä. Lauantaiaamuksi oli varattu muuta ohjelmaa, joten tuo perjantai-ilta oli ainoa mahdollisuus tehdä kakku loppuun. Aloin siis värjätä voikreemiä ruskealla geelivärillä, kun huomasin kauhukseni, että voikreemistä tulikin ruskean sijaan harmaata! En vielä tänäkään päivänä tiedä missä vika oli, mutta harmaaksi se kreemi muuttui.

Ja nyt koittaa se hetki, kun jokainen voi miettiä onko tässä kyseessä kakkuhullu vai hullu kakuntekijä. Kello on 22.30 illalla, kakku pitäisi olla valmis seuraavana päivänä ja edessäni on kulhollinen harmaata voikreemiä? Mitä siis teen? Käytän harmaata kreemiä? Jätän välipursotukset tekemättä? Lähden ostoksille? Lähden ostoksille. Kello 22.30 perjantai-iltana saunan jälkeen, minä kiskon vaatteet päälle, painan pipon päähän ja lähden paikalliselle ABC:lle ostamaan suklaata, jolla sitten aion vielä sinä yönä koristella tuon kerrosten välisen rajan.... Ai niin, pisteenä ii:n päällä kaupassa käytyäni huomasin  autossa taustapeiliin vilkaistuani, että huuleni ja hampaani olivat aivan siniset! Tämä johtui siitä, että olin koittanut korjata tuon harmaa voikreemi-ongelman värjäämällä kreemiä sinisellä värillä. Ja maistellut tietenkin kreemiä siinä sivussa... En voi muuta sanoa, kuin että onneksi asumme maalla.

Kaikesta huolimatta kakku tuli valmiiksi, maistui hyvälle ja kaverini tykkäsi siitä kovasti. Ja mikä tärkeintä, vauvakin sai nimen, vaikka sen kummitäti onkin hullu kakuntekijä  =)